torstai 23. marraskuuta 2017

200 000 pyöritystä numerosta 17163

Tämä on niin tätä, taasko se alkaa? Minun viralliseen pikkupuhelimeeni on loirinut joku outo juttu. Tekstiviestejä pukkaa... olen voittanut 600 euroa, sain 7 euros (juuri näin, euros) ja 2000 euron bonustakin olisi ollut tarjolla. 


200 000 pyöritystäkin olisi ollut viime viikolla tarjolla. Minulla kun on tuo niska niin helposti jumissa, en arvannut ottaa riskiä ja vastaanottaa moista pyörittelyä. En myöskään perunut yhtään viestiä, deletoin vaan. Tekstarin lopussa oli kyllä ohjeet asian peruuttamiseksi, mutta olisi varmaankin ollut syvästi kusessa niin toimittuani...


Kyllä se vaan on surkuhupaisaa huomata, kuinka jokaisesta raosta yritetään saada euroa lypsettyä, lehdistössäkin on jatkuvasti näistä juttuja. Poliisin mukaan nämä "yrittäjät" levittävät verkkonsa aina laajalle alueelle, joten sieltä ja täältä tärppää... kuten nuo tunnuslukujen kalastelijatkin tekevät. Aina jostain löytyy uhri, jonka auktoriteetin pelko sulattaa esteet kun itse poliisi niitä tunnuksia pyytelee...


Minä olen niin frozen, ettei tipu eikä lirise. Äskettäin soitti joku Into Mielinen jostain lehtimyyntiyhtiöstä ilmoittaen iloisesti minun voittaneen yhtä ja toista kivaa. No, vautsivau, sanoin minäkin mukainnostuneesti. Mites niitä voitetaan, kun en tiedä osaa ottaneeni mihinkään kilpailuun???
NO MUTTA sentään, hyvät asiakkaathan he palkitsevat aina - kuten tässäkin tapauksessa! Siis minä, olin valittua kansaa. Täkyhän se tuokin olisi, jos...


Aikakausilehti olisi tulollaan ILMAISEKSI kolmeksi kuukaudeksi. Eikä tässä vielä kaikki, Into Mielinen itsekin vauhkoontui ja innostui selittämään hyvää tsägääni. Tähän vielä kaupan päälle risteilylahjakorttikin olisi lätkäisty. (Ei sentään peppupuuteria, eikä jalkaraspia)
Sanoi sitten loppulauseena sen kuuluisan sinetin, joka minulle kerrottuna toimii varmasti. Nimittäin maksan viikottaisesta aikakausilehdestäni vain postitusmaksun, 2,40euroa kerta. Siis ajattele nyt, ilmainen lehti on sinulle nyt tulossa! 
Voi veikkonen, kyllähän minä ajattelin. Ajattelinpas ihan ääneen siten, että kun minä jotain voitan, saan sen ilmaiseksi kotiin tuotuna tai postitettuna. Piste. En maksa latiakaan. Kun en ole tilannutkaan, lisäsin varmuudeksi. 

No, mutta. Into Mielinen meni hermostuksen puolelle. Kun olisi se risteilykin... Sen voit laittaa tulemaan kyllä,  innostin poikaa. Ei peijooni luvannutkaan enää... kun en niitä lehtiäkään halua. Vaikkei alussa lahjakorttiin olisi tarvinnutkaan postimaksua maksaa, vain niihin lehtiin...jotta sellainen tarina siitä. 
Ei siis lehtiä,  ei risteilyä. Mennään kotojärvellä soutuveneellä ja luetaan lehtiroskiksesta poimittuja Seuroja. Siinä sitä.

Mutta tämä toinen juttu jatkuu varmasti vielä. Olenhan tällä hetkellä hyvänä kakkosena, vain joku Timo johtaa tätä kisaa ja Anne kolmantena. 2000 euroa olisi bonuksena tarjolla, jos vaikka tilinumerolla paiskaisin heitä....mitenkäs sitä muuten voittorahoihin käsiksi pääsisi? Älä luule luppakorva, että nielaisen syötin!

Kuka sanoo, ettei tällaisen oloneuvoksettaren elämässä mitään tapahtuisi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti