Tuulitukan dieetti ja muut ihmeet

Katselin juorupalstaltatietoa asiasta,  että tuulitukkainen pressa eräällä ilmansuunnallla on aloittanut dieetin. Aikamoista pommiahan hän on itseensä kiskonut alkuperäiskansan tapaan - mikäli oli uskomista julkaistuun ruuan määrään. Heikot vapiskoot - tosin,  eihän tämä mies nyt mikään kuivan kesän orava ole ollutkaan. Katsotaan nyt kauanko pinna kestää sopalla ja salaatilla. Kohta kehon rasvasolut parkuu suureen ääneen ... lisäainevarannot vähenevät myös...

Kun aikansa on ollut säännöstelyn piirissä uskoisin tämän varsin raavaalta vaikuttavan miehen  löystyvän dieettihommissaan. En ole pessimisti lainkaan, realisti vaan. Mutta terveellisyyden nimissä hyvä teko. Mentaalipuoli sitten jatkaa kiukutteluaan...

Jokin aika sitten kaikkien piti tehdä itse jäätelöä. Minäkin asiaan innostuin - olin ostanut tykötarpeitakin. Sitten luin jostakin aviisista jutun glukoosisiirapin koukuttavasta ominaisuudesta, aineen vaikutuksesta maksaan jne... ja siltä seisomalta minun pikku putelini siirtyi roskien taivaaseen. Päätin tehdä hyvää ilman sellaisia juttuja. Yksi vähemmän mietittävänä, mistä tautia tulee... jos on tullakseen. 

Tänään ajantasa-ohjelmassa oli kuukauden teemaan liittyen tästä maaliskuisesta muovittomuudesta. Sinne lähetykseen sai ottaa yhteyttä, mikäli halusi asiaa jollain tapaa kommentoida, antaa vinkkejä tai kertoa omia kokemuksiaan.  Yksi rouva kertoikin muovin hävittämisestä oman ratkaisunsa. Hän kutoo niistä mattoja, jotka ovat niin ihkuja, että niitä viedään ulkomaille saakka. Joopajoo. Minä vanhana tupajääränä vaan kummastelen, että eikös ne muovit ole edelleen olemassa ongelmajätteinä... oli ne matossa tai maton vieressä. Sama jätehän se. Ehkei taas kannata tässäkään minun mennä tämän syvemmälle... on tuota verenpainettakin toisinaan. 

Kyllä sitä todella tulee miettineeksi näinkin pienessä huushollissa kaikenlaisia seikkoja, jotka vaikuttavat joko lompakkoomme tai terveyteemme. Maaseutuelämässämme on vain yksi kauppa ja sen tarjonta on toisinaan aika yksipuolista. Ei siellä pystytä muovittomuuteen siirtymään, ruokalistasta tulee siis hyvinkin yksipuolinen. Mutta jos olisikin palvelutiski, josta saisi paperiin käärittynä juurikin sellaisen palan mitä milloinkin tarvitsee... juustoa, lihaa jne...Valovuosi siihen menee ennenkuin kuin meille...

Tosin jokin aika sitten kun kaupan valikoima oli hyvinkin ostajien puheissa ja lehtikirjoituksissa puuttui asiaan eräs toimittajakin. Hän ehdotti, että ostaisimme valikoiman niukkuudesta johtuen ruokaa sen puitteissa mitä tarjonta on (emmekä kitise). Se olikin kirkkaan kynän sivallus siitä penaalista! Mennäpä maaseutukauppaani kesälauantaina kaikkien muittenkin kesätorilla häärivien ihmisten kanssa ja ilman mitään ennakkosuunnitelmaa tekemään ostoksia vaikkapa yllätysvieraille... Mieti siellä ja suunnittele. Ole huolella toisten jaloissa kärryinesi. 

Eikä se ole viikonloppu ainoastaan. Me, jotka siellä asumme joko vakituisesti tai pitkäkestoisesti,  käymme kaupoilla muinakin päivinä. En pidä tippaakaan ajatuksesta, että ruokalistani päättäisi osuuskauppa enkä minä itse.

Viereinen Alkokin teki ilkeän tempun. Myyjä huikkasi minulle ovelta maksaessani ruokaostoksiani kaupan kassalla, ettei sitä kuoharia sitten enää heiltä saa, jota olen tottunut ostamaan kun sitä ei kukaan muu halua..... Siinä sain silmäyksiä osakseni... mitähän kummaa toi nainen oikein juo... olisiko jopa kallista - no, tuskin kun on tommoset kuteet päällään.  Pahanmakuista sitten. Ei sitä muuten selitä.