Mitä ihmettä, olettekos te tapelleet?

Joskus asiat vaan menevät huonosta kehnoon. Sitten, kun jotain sattuu, sattuu aina samaan aikaan useampiakin kummajaisia. Murphyn laki toteutuu...

Kuluneella viikolla sattui tämäkin...

Istuin kaikessa rauhassa tekemässä kirjallisia hommiani koneella. Siinä ajatuksissani ollessani ja sanoja peräkkäin asetellessani tulin hieraisseeksi useampaan otteeseen kutisevaa silmänurkkaani. Mikä siinäkin nyt vaivaa! Jatkoinpa kirjallista uraani sitten vaivan poistuttua entiseen tahtiin. 

On niin mukava tehdä näitä "omia juttuja" itsekseen, vailla mitään keskustelukumppania. Saa keskittyä omiin ajatuksiinsa ja käyttää aikaansa haluamallaan tavalla. Ei silti, että olisi suuremmin valittamista parityöskentelyssäkään.

Kumppanilla oli sen sijaan luvassa kurjempi päivä. Suukirurgin tapaaminen aiemman harmillisen viisaudenhampaan poiston jälkitilan paikkaamiseksi. Leukaluuta jyrsittävänä, poskionteloa puhdistettavana, ympäröiviä hampaita kaivelemalla saadaan hänen päiväänsä sisältöä tämän toteutuvan käynnin jälkeen. Voi parkaa!

Jossain vaiheessa päivää sitten huomasin omaavani mustan silmän! Jesses, onpas komea! 

Ilmankos tuntui kaikenlaisia tuntemuksia ja minä ponnekkaasti hieraisin tuntemusta helkkariin. Tuntemus lähti aikanaan, mutta mustelma oli tullut tilalle. 

Esittelin kodin turvasatamaan tulevalle hammaspotilaalle tätä "voitonmerkkiäni", mutta hitaasti huomasin jääväni kakkoseksi elämän taisteluissa. Hänellä kylmäpakkauksesta huolimatta turposi poski oikein malikkaasti tuoden käsitystä kylätappelusta seurauksineen.

No, niin... 
tässä sitä sitten olemme, kaksi "vaivaista". Mennäpä tuonne kaupalle yhdessä... taitaa tulla joku sanomaan, että "olettekos te tapelleet"....

Pitäisikös vastata, että näkisitpä sen kolmannen osapuolen! 

(... jospa nyt ei ihan tänään mentäisi sinne näytille...)