Hiljaista tietoa lapsiperheen arjesta

Miksi suomalaiset eivät hanki lapsia? Mitä yhteiskunnan tulisi tehdä tilanteen parantamiseksi? Kysymyksiä ja väitteitä on ilma sakeana, vaan missä lienee se kuuluisa villakoiran ydin?

Niin monenlaisia etuuksia on jo nyt saatavilla, mitä sitten vielä nuori perhe tahtoisi elämää helpottamaan? Tottahan se on, että äitien kotiäitiaika syö perheen tuloja. Tulevaisuudessa on päivähoitoon, varhaiskasvatukseen, kouluihin sekä harrastuksiin liitettäviä kysymyksiä.

Omassa pienessä perheessäni sukkuloimme mekin työn ja päivähoidon kimuranttia kuviota aikana, jolloin ei päivähoidon saatavuus napsahtanut aivan yhtä helposti kuin nykyisin. Yksityisiä hoitajia oli toki käytössä silloin tukemassa äitien töihin osallistumista. Kahden työssä käyvän kohdalla ainoa tuki löytyi omasta lompsasta. Eikä se lompsa siihen aikaan ollut järin paksu... toisaalta, ei sitä lompsaa rahan säilyttämiseen olisi tarvittukaan. 

Vuorotyötä paiskineena ymmärrän toki pienten lasten kanssa elämisen vaikeuden. Kuka ne hoitaa, kun itsekään ei ole paikalla...?

Minun murkkuikäisenä aloittamassani työurassa ekassa paikassa oli yksi rouva auttelemasssa silloisen "kahvilan" keittiössä tiskien ym. asioiden hoidossa. Hänen päivänsä oli jo aiemmin alkanut sanomalehtien jakokierroksella. Parin lehden jakaminen lähiympäristössä, sitten kotiin ja mukulat kouluun. Sen jälkeen taas keittiövuoroon. Iltapäivällä kotiin ja lapset onkin syötettävä koulun jälkeen. Illaksi taas tiskaamaan, pienen kotosalla vietetyn hetken jälkeen hän singahti vielä siivoamaan tavarataloa sulkemisajan päätteeksi. Tätä rumbaa kahden lapsen äiti veti päivästä toiseen. Viikonloppuna oli toki helpompaa, eihän tavaratalo ollut kaikkina päivinä auki siihen aikaan.

Oli tällä rouvalla puolisokin. Sellainen kotisohvaan majoittunut ongelmainen köriläs. "Päivääkään ei ole oikeissa töissä ollut, eikä mene..."

Mikä lie yhdessä piti tätä paria, mutta rouvaa kyllä ihmettelin silloin 15-kesäisenä.

Tuon äskeisen kaltaista yritteliäisyyttä muistellessa mietityttää tämä nykyajan vaatelias väki. Kaikkia pitäisi olla saatavilla jokaikiselle, tukea ja apua yhteiskunnalta... "kyllä sitä sitten, jos..." niin mitä sitten? Uskonpa, että tässäkin nälkä kasvaa syödessä ja tukea lisäämällä tarvitaan lisää jotain muuta.

Nyt kun keväisin äitienpäiväjuhlinnassa presidentti palkitsee niitä suurperheitten äitejä kasvattajina, niin voisiko heiltä kysellä apua ja vinkkejä tämän nykyarjen pyöritykseen oikein tosissaan??
Hehän ovat varsinaisia vertaistukihenkilöitä! Ei ole liika tukeminen heidän elämäänsä sotkenut, itse ovat selvinneet ja mukulat ovat kasvatettu sekä koulutettu aina parhaan kyvyn mukaan. Kaikki eivät saa kaikkea ja se on totuus tänäänkin. 

Nyt taitaa olla mukavuudenhalusta kyse ennemminkin...on niin helppoa olla ja mennä.... ei väsytä eikä rasita. Aina voi hankkia koiran.