Yksi halvimmista harrastuksistani on seurata ajan ilmiöitä
lehtien ja kaikenlaisten uutisointien esittämänä. Niissä meiltä odotetaan
erilaisia toimintoja, vaaditaan ostamaan tai osallistumaan. Minä toimin
ikuisena vastaväittelijänä. Ei minun tuota ostaa tarvitse, en halua
omistaakaan, mutta kiinnostunut voisin olla.
Jokin aika sitten oli vauhdissa konmarilaisuus. Tavaraa
lähti roskiksiin, kirppareille tahi siirtyivät huushollista toiseen. Ei-konmarilaiset
mieluusti ottivat vastaan. Avonaisin kaapinovin näytettiin kuvia yksinään
värjöttelevästä paitapuserosta sekä kausikengistä, joita oli vain yhdet kutakin
sievässä rivissä. Hienoa hänelle, joka tähän pääsi.
Astetta kovempi oli kuolinsiivoukseksi julistettu kodintyhjennys.
Nimestäkin voi päätellä, että nyt viimeistään kotia tyhjättiin. Kirppareita
kiertävänä olen pannut merkille, että sinnehän ne siivouksen tuotteet ovat
päätyneet. Toisen roska, on toisen aarre. Surullista on katsoa todellista
kuolinsiivousta, jossa upeita käsitöitä tuodaan pois nykykodista. Eivät sovi
sisustukseen, eikä ajatusmaailmaankaan. Pilkkahinnalla kaupataan välillä
erittäin suuritöisiäkin tekeleitä. Tämmöistähän se sitten on, maailmanmeno.
Viimeiseksi tässä luin lusikkalaatikon järjestämisestä
oikein. Oikea rytmi on kuulemma HAA-VEI-LU. toisin sanoen järjestys
oikeaoppisesti kuuluu olla haarukat, veitset, lusikat. Tämä tieto nyt tässä
muillekin jaettavaksi. Minullapa ei ole tuolla tavalla, enkä kyllä tapojani
muutakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti