"henkilö, joka selkeästä kauppalistasta huolimatta tuo kaupasta ihan mitä sattuu."
Ostoslistan kanssa taimikauppaan meno keväisin on juuri tuollaista! Siemenluetteloita ja muita puutarhahöpsön kuvaraamattuja selattuaan luulee päässään (tai jopa paperilla) olevan selkeän listauksen ostettavista tuotteista. Onhan tuo mieskin vielä vakuudeksi kysellyt, että mitä sieltä nyt taas pitää hankkia, eikös kaikkia ole jo ainakin kaksi kappaletta...??
Miehille pitää aina vasta vikkelään jollain tavoin, "ostaisin Ipomean siemeniä, juurrutushormonia, katsastaisin yhden artikkelin mainitsemat siemenet... " tällä konstilla saa työrauhan puutarhaliikkeessä, ei huokailla kotiinlähdön perään - ainakaan niin vikkelään. Onhan rouvalla tärkeä asia harrastukseensa liittyen.
Ainakin meillä kannattaa miestä muistuttaa vaikka Oulun lähellä olevasta tavaratalosta, jossa hän teki erään ruskaretken alkumatkan katoamistempun - ja löysin hänet hyväilemästä uistimia urheiluosastolla. "Mikset soittanut ja kysynyt missä mä olin" ... mitä sitä soittamaan, kyllähän näitten vuosikymmenten jälkeen pitää kumppanin harrastukset tietää. Mistäs sinä minua olisit etsinyt?? ÖÖÖ... onkos täälläkin puutarhaosasto? JEP.
Tätä keskustelua kannattaa käydä aina välillä hieman kuin kertauskurssin tyyppisesti...
Hatampäisyydestä huolimatta kannattaa koettaa pitää itsensä kurissa, tutkia kasvin menestymisvyöhykkeet, muistettava oman tontin maalaji ja paljon muita tekijöitä. Miten minä sen tässä tiedän ja muistan, kaupan ilmastointiko sen päästäni huuhtoo...
Oudoimmat ja harvinaisemmat kasvit myymälässä viehättävät - voi, kun malttaisi miettiä ne menestymismahdollisuudet ensin. Se on sellainen "hatanpääläisen koeponnistus" ollut niin monta kertaa: "ostin kasvin, jospa se vaikka menestyisikin"... Toisinaan sitten taas ei.
Puutarhaihmisten kesken on syntynyt oma "salakieli" (varttaminen, karaisut jne)
toimien kielellisenä idiomina, jotka ovat vaikeasti havaittavissa (puolisolle) ja tulevat usein konkreettisesti julki vaikkapa keväisen siemenhyllyn kulmilla ventovieraitten kanssa jutellessa. Ihmiselle on lajityypillistä kuulua johonkin ryhmään, puutarhaihmisiin kuuluminen on yksi elämän parhaista valinnoista.
Jossain vaiheessa kesää sitten pitää anoa poistumislupaa puutarhasta edes hetkeksi tai lääkitä hyvin tätä tautia. Mutta niin tai näin, aina sitä palaa takaisin juurilleen. Siinä sitä ollaan taudin kourissa kunnes viherpeukalo muuttuu ruskopeukaloksi iän myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti