torstai 10. marraskuuta 2016

Stailaus, lavastus ja niin edelleen, osa 2

Lauantaiaamu oli mukava, huolimatta tulevan päivän juhlatouhuista. Kerrankin olin aikataulussani ja näyttäisi siltä, että jää hieman aikaa hengähtää ennen vieraittemme saapumista. 


Tiskailin viimeisiä kippoja ja... voi pentele! 
Seisoin siinä lavuaarin edessä sukat märkinä. Koko lavuaarillinen vettä tuli kaapin kautta lattialle!! Päässäni pyöri kauhun ajatus tulevasta. Kolmisenkymmentä ihmistä kohta oven takana, tiskit ne tiskit...!! Joku putken osa petti pahasti ja niin edelleen.

Viileäksi tuuletettu keittiö, siivottuna ja puunattuna. Siitä se sitten lähti. Varsinainen hulabaloo. Lattia kuivaksi, kaapeista kaikki pois ja kuivausta sinnekin. Ole siinä sitten cool ja ajattele positiivisesti. Puhallin sysää lämmintä ilmaa kaappiin, synttärisankari konttaa keittiössä Linnan neito- teepaidassa vikaa etsien. Lattialla ämpärillinen perunoita odottelemassa kuorintaa. 

Eipä auta laulukaan nyt. 

Perunateatterin esitys on osaltani saunan puolella ja isäntä konttaa edelleen. Kauhukuva siitä, että hän on siinä keltaisessa paidassa vielä vieraiden tullssakin. Häntä kun ei pysäytä tankkikaan kun pitää joku asia selvittää.
Vikakin onneksi löytyy ja korjaamaan tulee yksi vieraistamme etuajassa. Siunattu asia! Mutta keittiössä oli kovin kuuma lämminilmapuhalluksesta johtuen, joku hintahan tästäkin lystistä piti maksaa.  

Tämä sessio sai taas aikaan verenpaineessa hyökyaallon. Just kun luulee... ja sitten otetaankin luulot pois. 

Olimme edellisyön kanniskelleen huonekaluja huoneesta toiseen, tehneet istumapaikkoja ruokailijoille ja siirrelleet pois jaloista kaikenlaisia omia virityksiämme. Vaan tätä harmia emme osanneet ennakoida, että tiskikone tekisi takapotkuissakaisen, vaikkakin nyt käsitiskauksessa tuli ilmi - onneksi. 

Työssäollessani eräässä ohjelmassa oli "Virkistä tilanne"-nappi. Tämä oli tosielämän sellainen.

Vieraat tulivat sitten ajallaan ja paikat ruokailuun löytyivät kaikille. On niin mukava tavata sukulaisia, kemuihin tullaan näköjään vauvasta vaariin. Niin pitääkin, vieraathan ne vasta juhlan tekevät. 


Tein tällaistakin tarjottavaa. Silakkarullia tomaatti-savukermassa. Voin sanoa, että kyllä tuli hyvää.

Soittilan Seppo oli musisoimassa ja kertomassa hauskaan tyyliinsä pitäjään sekä sankariin sopivia tarinoita. Musiikilla on aina elvyttävä voima, näin monta iloista kasvoa hyvien juttujen myötä. 
Vähän sellainen iltamatunnelma - vaikkakaan ei lopuksi ollut sitä puoltatoista tuntia tanssia.  

Sitten oli sama toiseen suuntaan. Koti palautettiin lähtöruutuun, kahden ihmisen tilaksi. Se kävi aivan hyvin jumpasta ja kermakakkujen jälkeenhän liikunta on hyväksi.  Hyvinhän tässä sitten kuitenkin kävi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti