Työn juhlaa

Vappu on työn juhlaa...

Mietinpä tässä, miten monenlaisia hommia sitä onkaan näinä työvuosinaan suorittanut! Rikkaus (ei siis palkan muodossa) on ollut ihmisten kohtaaminen, yhteinen taival arjessa, välillä oli tunteja enemmän kuin puolison kanssa. 

 Nyt kun niitä vuosia ei enää elä on tulleet uudet jutut eteen. Uusia hommia, omia töitä. Omia töitä... vähän huvittaa tuo ilmaus. Mutta omia ovat. 

Pientä siistiä sisätyötä, kirjallisia puuhia, käsitöitä sekä se perinteinen ruokahuolto. Ulkosalla voin riemukseni viettää aikaa kelloon kurkistelematta. Hieno on kokemus, on aikaa monenlaisiin juttuihin. Ei ole sitku tai mutku. 

Pihapuuhastelu on ihanaa. Joskus vuosikausia sitten suunnittelin sellaista puutarhaterapiajuttua työnohjauskokemukseni oheen. Uskoin naisvaltaisissa yhteisöissä siitäkin jotain mukavaa löytyvän. Mutta kun se olisi silloin muuttunut työksi!

Tämä oli muuten ihan eka työpaikkani hoitoalalla. Haamuja pelkäämättön perushoitaja!! Viihdyin öisessä työssäni monta vuotta opiskellen samalla päivisin sairaanhoitajaksi. Tämäkin homma loppui työpaikan vaihtoon sitten valmistuttuani... Kokemus hoitajan hommista oli valtaisaa tunnemyrskyäkin tehtyäni vuosikausia sitä ennen sihteerin töitä. 

Ilmoitus löytyi kaikenlaisten kuvien välistä siivouspäivänä. Nostalgiapläjäys taas!

Pihalle vetää taas veri... keväällä on huumaava tunne käydä tarkistelemassa esiin nousevia pieniä taimilapsosia. Surra pitää menetetytkin, sekin suru kuuluu tähän elämään. Mutta voimaantua pitää niistä, jotka ovat talvesta selvinneet - siinä sen salaisuus!!

(Minäkin selvisin...)