perjantai 26. helmikuuta 2016

"ja olettekos te norrrjalaisia?"

... tuo otsikko olkoon johdantona seuraavan talenttini esittelyyn. Otan tällä kerralla muistojen laatikosta Lyydian, aivan tasapuolisuuden vuoksi, ettei aina tule kirjoitettua miespuolisista muistosankareista. Lyydia on myöskin salanimen takana, hän niin karttaa julkisuutta. 

Lyydia oli aamuisin varsin kipakkaa rotua kohtaamistilanteisssa, hänessä oli jokseenkin samaa eloisuutta kuin kotirouvassa Suomi-filmin aikaan.  Siinäpä siis nainen, kynnet sillä oli selässäkin, sanottiin hänestä. Hoitotyössä sitä joudutaan toisinaan hankauksiin kaikenlaisten pesujen ja vaatetusten myötä, kun on pakko vaikkei taho. Lyydia ei varsinkaan tahtonut, varsinkaan aamuviideltä. Senaikuiseen yöhoitoon kuului aamuyön tunteina pestä ja pukea ikäihmisiä aamuun valmiiksi, mitä enempi sitä parempi hoitaja. Sääntö koski varsinkin näitä "taistelevia virtasia", joihin tämä talenttinikin kuului.

En tiennyt enkä tuntenut historiaa Lyydian osalta mihin tämä norjalaisuus liittyi. Mutta pahin herjaus häneltä oli tuo kysymys, jotta olemmekos me norrrjalaisia .... vähintään kolmella ärrällä. Eipä kannattanut väitellä asiasta, tapamme ja puheemme olivat kuulemma sitä luokkaa. Vaikka ehdottelimme hänelle vain aamupissalla käyntiä. 

Oli Lyydialla hyviäkin hetkiä. Silloin yritin tätä pohjoisen perille muistinsa jättänyttä haastaa kertomaan aikamme pitkäaikaisesta presidentistä, joka varmasti oli asioinut Lyydian työpaikassa.Niin, jotta olikos tämä meidän presidenttimme sellaista juhlivaa sorttia??

Vaan mitä teki tämä nainen?! Katsoi enemmän kuin pistävästi silmiin ja sanoi napakasti, että me emme keskustele siitä asiasta. Vaitiolovelvollisuus piti, vaikkei Lyydialla ollut mitään käsitystä, oliko joulu vai juhannus. Ajatella, sanoi viereisen huoneen polvijärveläinen siihen - vaikka muistojen tilanne oli sama. 

Tämä talenttini tuli mieleeni eilen katsoessani vanhusten hoitoon tai hoitamattomuuteen liittyvää keskustelua TV:stä. Aikaa on kulunut näistä omista hoitoalan vuosistani tähän päivään, mutta samoja asioita pyöritellään edelleen.



                                     Katsokaapas tätä annosta, mitäs tuumaatte?

Hampaatkin olisi vaan eipä paljoa ole pureskelemista. Proteiinia tarvitsisi ikäihminenkin ja kädessä "talon leipä", kuten listalla lukee. Talon leipä on yhtä kuin reissumiehen puolikkaasta puolet. Tällä päivällisellä sitä sitten jaksaakin aamuun, jos sattuu nukkumaan iltapalajugurtin aikana.  Voisiko yöllinen kuljeskelu johtuakin näläntunteesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti