maanantai 29. helmikuuta 2016

Kun värit katosivat


Olin lomalla, kauniin keväisessä Portugalissa, Azorien saarella.
Portugali on suosikkimaani, etenkin Madeiran lumoavat maisemat.
Tällä kertaa ja hyvin poikkeuksellisesti olimme valinneet matkakohteeksi Azorit. Ehkä tuttavani matkakertomusten myötä kiinnostus syttyi ja sinnehän sitä sitten oli päästävä.


Henkeäsalpaavan vihreää, ihania seutuja reissasimme. Mietin kyllä, miten ihmeessä lehmät pysyvät jyrkillä rinteillä kierimättä alas laaksoihin... taisi olla toispuoleisesti pidemmät koivet? (no, vitsi,vitsi...)


Paikasta toiseen matkasimme ja aina löytyi jotain katsottavaa. Sitten kännykkäni soi ja virallisen ystävällinen sairaanhoitaja ilmoitti minulle, että rutiinitutkimuksessani oli löytynyt sellainen juttu, että nyt pitää ehdottomasti tulla jatkotutkimuksiin ja heillä olisi tarjota jopa huomiselle päivälle peruutuspaikkakin. Eipä siitä lähdetty peruutuspaikoille. 

Ympäriltäni katosivat värit!

Näin maisemia, mutta en nähnyt. Ihan sama - mutta poiskaan en päässyt.  

Tästä vuodesta on jo aikaa, mutta viime viikon kontrollikäyntihän sen taas toi esille Sitä on ikuisesti potilas sillä alueella. Nyt ei kuulemma mitään syytä huoleen, joten siltä osin jatkan taas parivuotiskauttani entiseen malliin... kummasti ne asiat aktivoivat mielen. 
Enkä ole Azoreilla käynnyt sen jälkeen, Madeiralla kylläkin. 


Kenties jossain vaiheessa käyn kokeilemassa tämän kärrykyydin, joka silloin jäi ajelematta. ... kun väritkin ovat jälleen palautuneet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti