Aamuisen radiossa kuulemani jutun innoittamana piti oikein kaivella vanha muistovärssykirja esille.Ystävänpäivähän sieltä on tulossa.
Vuodelta 1964, vaaleanvihertävä samenttikantinen, kultakoristeinen - ajansyömä kirjani. Muistan, kuinka olin tästä hyvin ylpeä, eihän minulla montaa tällaista ylellisyysesinettä ollutkaan ja tässä kimalsi kulta. Olen kait ollut edellisessä elämässäni harakka, koska kaikki kiiltävä innoittaa minua - edelleen.
Muistokirjaan kootut värssyt olivat tänään luettuina osin hupaisiakin. Meidän pikku koulumme ehdoton suosikkivärssy oli tämä:
"Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua"...
... eipä ole kirput purreet ja siitä syystä ilmeisesti Sirpa, Hilkka, Helena, Ulla, ja joku S.A.S ovat mielestäni unohtuneet.
Entäs tämä:
"Jos on oikein ikävää silloin auttaa neuvo tää.
oikein täyteen vatsas syö, heti haihtuu murheen yö."
(on koetettu ja hyväksi havaittu!)
tai:
"Jos sä joskus ukon otat, niin ota se sitten reilu.
Ettei se tässä maailmassa sinne tänne heilu."
(No, sellaisenhan minä sainkin! )
Onni sinua ohjatkoon, kaikkina päivinäsi."
Ikiviisas mummuvainaa kirjoitti myös:
"Hämeenmaa se on sydän suomenmaan.
Sydän on aina parempi kuin kuori.
Hämäläinen on hidas luonteeltaan.
Mutta luja kuin kalliovuori."
Jotta näin.
... ja tulevalle ystävänpäivälle:
"ole aina iloisella päällä
kuin kissa liukkaalla jäällä."
(Meidän kaikki kolme kissaamme aikoinaan inhosivat liukkaita jäitä, eikä siinä mitään kissanriemua ollut havaittavissa jos ne katit sai jäille... ei ollut pitoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti