"mä haluun soittaa lusikoi"...

... tuota otsikossa ollutta jollotusta tuli taas tuutin täydeltä ja useassa erässä. Surullinen tarina kaverista, joka tahtoi soittaa lusikoi, lähti niitä ostamaankin - vaan ei hommasta tullut valmiimpaa. Tämä on taas yksi samanmoinen "biisi" kuin joku aikaa sitten ollut itkuvirsi kaverin joutumisesta vieraaseen kaupunkiin, vieraaseen kaupunkiin... voi rähmä! Tällainen musiikkilaji on sitä tautista ainesta, joka minun kohdallani hankkiutuu korvamadoksi, soitellen tätä musiikillista helmeä päässäni tahtomattani. Menee onneksi ohi, mutta vaatii luonnetta selvitä. 

Vaan soittaisko itse lusikoi vai mitä tekisi? Olen nimittäin tässä hyppäämässä kohti uusia kuvioita ja minulta jotkut ovatkin kyselleet, että mitäs nyt aiot ruveta tekemään. 

Entäpä, jos vaan olisi ja eläisi? 
Edesmennyt mummoni sanoi aikoinaan, ettei terve ruumis työtä kaipaa... mutta se sanominen oli viittausta siipiveikkoihin.

Entä, jos lähtisin esittämään elävää patsasta? Lämpimässä maassa voisi asia onnistuakin, ei tulisi suonenvetoja, eikä flunssaa...

Sitten on tietysti sekin otettava huomioon, ettei ole varaa mihinkään... no, voisihan sitä sitten koettaa tätäkin keinoa...

Vielä tässä mietiskelen, onko lusikoi samaa lajia kuin vaatekoi???

Mukavaa viikonloppua!