Kun vuoden turhakkeeksi aikoinaan valittiin wc-paperirullan sisus, jonka voi vetää vessasta alas ajattelin aika painokelvottomia tällaisista keksinnöistä minäkin. Epäilinpä taas tämän(kin) takana olevan jonkin nöösi-insinöörin, joka on asunut äidin kanssa jo neljävitoseksi. Ei ollut poikakulta oppinut siivoilemaan jälkiään ja aivan äitiään ilahduttaakseen keksi tällaisen jutun... nohnoh, minua.
Sanonta oli hyvin usein mummuni käyttämä, sotien kasvattamana hän säilöi erilaisia tavaroita kaappeihin ja komeroihin, pahan päivän varalle. "Ei se siellä ruokaa pyydä" ... saatesanoilla arkistoitu.
Viime keväänä siis tein tuttavuutta tuon paperirullan kanssa, sytytin pesiä ja ihmettelin mitä voisin niistä tehdä. Mutta pönttöön en sitä laittanut kertaakaan. (Talouspaperirullista tein 70-luvulla kipsijauheesta tekemäni sotkun avulla Sibeliusmonumentin. Maalasin metallin vihreäksi ja hieman hopeoin "urkupillien reunoja" - hieno kun mikä, vaikka itse sanon.)
Sitten tämä idea syttyi! Onhan tuote veteen liukeneva, niin minä puutarhaihmisenä otankin sen hyötykäyttöön. Siitä syntyy oivallisen hyviä taimipotteja!
Tämän kokoinen on varsin mallikas vaikkapa tuoksuherneille, tai muille pitkäjuurisille. Puolittamalla saa lukumäärää... ja sinnehän ne sitten maatuvat aikanaan. Karkkilaatikossa pysyy siisteys ja voi kastellakin huolettomasti. Kahden hengen taloudessa potteja ei synny aivan sillä tahdilla kuin viljelykseni vaatisi... mutta muista keinoista myöhemmin.
Tässä on sitten pelastettu-osaston uutisia:
Roskikseen oli joutumassa pari orkideaa, jotka olivat lakanneet kukkimasta. Tytär toi minulle tuliaisina - minullehan tunnetusti kaikki kelpaa. Sillä aika tavaran nauttii...
Otin kukkaset pois purkeistaan, leikkelin huonot juuret ja tein uuden kasvualustan viime syyskesällä. Hain metsästä tikan hakkaamaa männynkaarnaa, lisäsin jäkälää, puun naavaa ja jotain muuta puunrungoilta kaavittua alustaa. Otin takasta koivuhiiltäkin.
Tämän sotkun sekoittelin karkearakeiseksi. Laitoin katinliekoa ja rahkasammalta väliin. Ja katso!
Nyt on toisessa jo kaksi kukkaa. Lasisen purkin läpi näen (siis mielikuvittelen vahvasti) uusien juurien ja ehkäpä uusien kukkavanojen kasvua. Päädyin tähän ajatellessani millainen kasvi tämä kukka luonnossa on, eli asustelee puunrungoilla loiskasvina.
Tosin ei tiedä männyistä eikä koivuhiilistä yhtikäs mitään. Mutta meillä sopii opetella.
Tässäpä hän on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti