perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mökkielämää

Ennen vanhaan, kuten sanonta kuuluu, ei tiedetty mökkielämästä juurikaan. Silloinpa oli muotia olla täysihoitolassa vieraana. Maalaistalojen emännät kantoivat niskat kenossa pötyä pöytään. Kaupungista maalle lomailemaan tulleet osasivat arvostaa pitopöydän kaltasia arkikattauksia. Oli voita, kermaa, täysmaitoa ja aitoa maalaissapuskaa mahan täydeltä.

Ne harvat, jotka kylllä mökkeilivät olivatkin sitten kyläläisen mielenkiinnon kohteina. Niin olivat Väiski ja Minnikin. (Jouduin taas ottamaan nimien lipastosta heille taiteilijanimet aivan tätä varten.)
Tässä tapauksessa varmaankin pitäisi puhua Minni ja Väiski, sillä kyllähän Minni oli se, joka sai kuurotkin kuulemaan. 

Silloinhan oli tapana viettää koko kesä maalla, niin pitkään kuin lomaa riitti. Kotirouvilla sitten sitä kesää riitti pidempään. Varsinkin jos ainoa mukulakin oli isällä tai jollain muulla sukuun kuuluvalla. Minnilläkin oli elo varsin mukavaa,  lapsi hoidossa, mies tuli mökille vasta lauantain työpäivän jälkeen ja lähti vikkelään pyhä-iltapäivällä. Minniä ei työt rasittaneet, siellä hän kävi alasti halailemassa naapuritilan hevosta. Vakavahenkinen hämäläisisäntä ei tiennyt mihiin silmänsä olisi laittanut ja miten emännälleen kommentoinut näkemäänsä. Olihan Minni jo kuitenkin varttuneenpaan ikään ehtinyt. No, toisaalta sitten - kun kaikkeen tottuu, kävi isäntä asiaa vielä useamminkin varmuudeksi tarkastelemassa, että näki juuri kuin oletti näkevänsä. Tilanne palveli molempia, Minni sai yleisönsä ja isäntä tirkistelynsä, saattoipa saada muutakin - näin taas tiedettiin.  

Minnillä oli mökillään muitakin huveja. Hänellä oli jatkuvasti mattoesittelyt menossa, itämaisia mattoja esiteltiin tässä vaatimattomassa lautarakenteisessa pikkumökissä etenkin yöaikaan. Ehkä mattojen nukka erottui silloin paremmin ja nukkatiheys pysyttiin varmistamaan? 

Minnillä oli kätevä tapa riisuuntua aina sopivissa (sopimattomissa?) paikoissa. Linja-automatka VPK:n reissulla oli selvä juttu. Minni oli yhtä varmasti napasillaan kuin krapula pontikan jälkeen. Ainakin yksi puseronvaihto per suunta oli ohjelmassa tai muunlainen hikikohtaus, joka vaati tuulettamista. Maajussit istuivat silmät suitsinrenkaina tanakoitten vaimojensa vierellä yrittäen paheksua moista menoa. Vaan kyllähän te tiedätte? 

Kuulenpa kysymyksen, mitä Väiski teki? ... eikö se nyt sitten mitään tajua?Väiski tuli mökille lauantaina aina tietyllä linja-autolla. Heitti salkun rappusille ja meni saunaa lämmittämään. Kantoi vedet järvestä ja sittenhän vaimokin pääsi saunomaan kun oli viikon odottanut. 
Iltaa he viettivät seurojentalolla huoltohommissa. Tai Väiski teki hommat ja Minni keräsi itselleen viikon eväät. 

Väiski muistutti jotenkin ison koiran olemusta, uskolliset silmät palvoivat tätä kyläharakkaa, joka teki omiaan minkä ehti. 
Mukulasta ei juuri vilaustakaan näkynyt, eihän Minni ollut mikään puuronkeittäjä. Yöllä keräsi vadelmiakin santamontulta, tiesivät kyläläiset. 



Tässä on jotain samaa kuin Väiskissä.... odottaa palaavaksi reissuiltaan jotakuta... 
mutta kuten tiedätte eräästä laulusta, kyllä maalla on mukavaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti